Tilkkutyössäni "Metsälammella" on muistumia lapsuuden kodistani ja pitkästä koukeroisesta järvestä, jonka rannalla kotini sijaitsi.

Tuo järvi päättyi Salmen kautta Lammeen ja Lammen rannassa oli meidän laiturimme.  Muistan kuinka lokit ja sorsat liitelivät sen yläpuolella, kuinka puut kuvastuivat sen pintaan tyyninä kesäiltoina, kuinka hurjiana ja mustina laineet raivosivat syysmyrskyillä, kuinka lempeästi se otti vastaan pienet vesipisarat, kuinka keveästi se keinutteli lumpeita ja ulpukota, jotka täyttivät sen pinnan jättäen vain lammen keskikohdan vapaaksi.

Tuo Lammi on ehkä kauneinta, mitä olen koskaan nähnyt...  Miten ihanaa oli veneellä soudella sen pinnalla ja kuunnella luonnon ääniä ja nauttia sen ylenpalttisuudesta.  Joskus, kun olin työssä jo Tampereella, niin jonakin kesäsunnuntaina  juoksin rantaan aamupesulle.  Uimapuvussani polvistuin laiturin päähän peseytymään, ammensin ämpärillä vettä päälleni ja sitten...   ... työnsin veneen vesille, soudin keskelle lammea ja laskeuduin uimaan sen tummaan syliin.  Työnsin venettä edelläni ja sitten kiipesin sen kokasta takaisin soutamaan.  Se kysyi käsivoimia, mutta niitähän minulla oli; siitähän olivat pitäneet huolen raskaat maataloustyöt aikanaan ja myymäläapulaisen 40 litran maitotonkkien nostelut.  Äitini ei tosin pitänyt tuosta veneuinnista ollenkaan, vaan kun näki sen ikkunasta, niin hätääntyneenä hän tuli huutamaan minulle kuistilta.  Ja täytyy sanoa, että vähän vaarallistahan se oli, mutta tiesin voimani  ja taitoni.  Normaalisi me, veljeni ja minä uimme toisen järven hiekkarannassa ja täytyy sanoa, että sen verran kiltti veljeni oli, että hän ei mennyt Lammelle koskaan uimaan.

Tuo kuvassa oleva tilkkutyö sai alkunsa eräällä kurssilla, jolla opeteltiin pienenpienistä paloista kokoamaan tilkkutaulua.  Ensin silitettiin kankaalle kaksipuolista liimaharsoa ja sen päälle sommiteltiin kankaista ja langoista haluttu aihe.  Lopuksi kaiken päälle levitettiin morsiusharsoa, joka silitettiin ja ommeltiin koneella kiinnittämään ja koristamaan työtä.  Olin innokas kurssilainen, mutta se ei vaan näyttänyt oikein miltään muulta kuin sekavalta joukolta kangassilppua!  Kotona tarkastelin vielä työtäni, käänsin ja väänsin sitä, ja ykskas keksin, että se pitää kääntää ylösalaisin!  Ok, vähän lisää tuonne ja tänne, vähän lisää harsoa ja ompelua.  Hienoa, siinä se, työni "Metsälammella" oli valmis!