"Talvimorsian" on ns. tilkkumaalaus-tekniikalla tehty työ.  Morsiamen katse on vähän surullinen.  Se johtuu siitä, että tein tämän työn aikana, jolloin lehdistössä puhuttiin paljon siitä, että joissain kulttuureissa vielä vanhemmat valitsevat puolison lapsilleen.  Historiasta tiedän, että Suomessakin on aikaisemmin ollut yleistä, että lasten vanhemmat sopivat keskenään avioliitot vallankin suurimpien sukujen kesken.  Mutta teki niin tai näin, aina nuo liitot eivät kuitenkaan onnistu.  Alakuvassa yksityiskohta työstä.

 .

Lapsuudesta muistan yhdet häät.  Ne pidetiin minun kotonani, koska meillä oli paljon tilaa, kun kesäaikana voitiin käyttää salirakennustakin.  Talviaikana saatettiin asua vain rakennuksen pitokeittön takahuoneessa, pikku kamarissa, koska talon muiden osien lämmitys olisi vaatinut kohtuutonta ponnistelua ja savupiippukin salin takana olevin peräkamarien osalta oli hajonnut.  Pirttirakennuksessa oli vähän sama tilanne, sillä pirttiä käytimme vain kesäisin, vaikka muurit olivatkin kunnossa.  Tosin poikkeustilanteissa pirttikin otettiin talvella käyttöön, mutta se on sitten eri kertomus se.

Häistähän minun piti kertoa.  Silloin olin tosin niin pieni, että muistan vain vähän.  Morsiamen koti sijaitsi noin kilometrin päässä meiltä.  Meidän koti oli kokonaan häävalmistelujen ja häiden pitopaikkana.  Meistä lapsista se oli ihanaa.  Saimme maistella herkkuja ja katsella kaikkea ympärillämme tapahtuvaa.  Leipomista, pitoruokien laittamista, huoneiden koristelua...  Itse salikin, jossa vihkiminen tapahtui, koristeltiin lehvin ja ryijyin ja lasikuisti otettiin käyttöön.  Tusin kukaan huomasi, että upeista punaruusutapeteista ei enää ollut jälellä kuin rippeet.  Tässä herää kysymys, että miksi rakennukset olivat niin huonossa kunnossa?  Viittaan jälleen historiaan.  Kaksi sotaa oli juuri käyty.  Isoisäni oli kuollut välirauhan aikana ja isäni lisäksi hänen kaksi veljeään oli kuollut sodassa.  Yksi haavoittunut pahasti,  yksi menettänyt kuulonsa jo 8-vuotiaana, kaksi muutanut Amerikkaan ja toinen sieltä myöhemmin Venäjälle. Sisarista vanhemmat olivat perustaneet omat perheet.  Noina murheen aikoina lohdutusta ja iloa oli tuonut musiikki.  Veljekset soittivat viulua ja mandoliinia, rakensivat itse soittimensa ja säveltivätkin itse...

Niistä häistä taas.  Muistan, että morsian oli kaunis ja hääväkeä oli paljon.  Juhlat kestivät monta päivää ja ihanaa ruokaa syötiin vatsan täydeltä.

Kuvassa kotini päärakennukset etelän eli puutarhan puolelta.  Salirakennus on lyhyempi.  Vasemmalta ensimmäinen ikkuna kuului toiseen peräkamareista, seuraavat kolme olivat salin ikkunat ja viides ikkuna kuului pitokeittön takahuoneeseen, jota juhlien aikana käytettin ns. laskettava huoneena.  Talojen väliä kutsuttiin väliköksi ja molempiin taloihin oli sisäänkäynnit myös välikön puolelta.  Salirakennuksessa oli pikku eteinen, jonka perällä oli komeroita ja pirttirakennuksen puolella sementtirappuset, joiden kautta pääsi talon sisällä olevaan tuulikaappiin.  Pirttirakennuksessa tuosta tuulikaapista pääsi läpi talon menevään pakariin, joka myöhemmin oli muutettu niin, että etelän puolella oli iso kamari (ikkuna on kuvassa kirsikkapuun takana)ja pohjoisen puolella iso keittiö.  Talon keskellä on ensin vasmmalta pikkukamarin ikkuna ja sitten pikkukeittiön ikkuna.  Viimeiset kaksi ikkunaa kuuluivat pirttiin, jossa oli myös päätyikkuna aamuauringon puolella suoraan järvelle päin.  Pirtin pohjoisseinällä oli vain yksi ikkuna.

Tässä kuvassa salirakennus näkyy pohjoisen puolelta.  Vasemmalta on ensin tuon pikku kuistin sisäänkäynti.  Seuraavana on ikkuna pitokeittöön, jossa oli suuri hella ja hellalla muistan valtavan ison kuparisen kahvipannun.  Lasikuistin molemmin puolin oli ikkunat saliin ja viimeisenä pohjoisen puoleisen peräkamarin ikkuna.  Lännenpuoleisella päätysinällä olivat vielä toiset ikkunat  peräkamareihin.

Tässä kuva kotini pohjoispuolelta ja vasmmalta on ensin siis pirtin ikkuna.  Pirtin alla on suuri kirvikellari, johon ovi johtaa tuosta ikkunan alapuolelta.  Kuistin molemmin puolin on kapeat ikkunat, jotaka kuuluvat suureen eteiseen.  Eteinen oli pikkukamarin ja -keittön takana ja siitä johti suuri ovi pirttiin sekä ovet pikkukeittiöön ja pikkukamariin, konttuurista nousevat portaat vinttiin ja ovi isoon keittiöön (entiseen pakariin).  Osittain salirakennuksen edessä on äitini vuonna 1949 rakennuttama navetta, joka tässä näkyy ruuman puolelta.  Vanha navetta ja talli on purettu sen paikalta.  Luhtirakennus oli aikaisemmin kuvan etualalla, mutta jo tämän kuvan ottamisen aikaan, purettu huonon kunnon takia.